Otsikko vaikuttaa varmaankin monelle kissaihmiselle hyvin erikoiselta, mutta siihen löytyy selitys koirakasvatuksesta. On monta koirarotua jotka nykyään on jakautunut kahteen eri linjaan: näyttely- ja käyttölinjoihin. Hyvä esimerkki on labradorinnoutaja ja saksanpaimenkoira. Jos laitetaan yksi näyttelylinjan saksanpaimenkoira seisomaan käyttölinjaisen viereen niin voisi kuvitella, että kyseessä on kaksi eri rotua. Niin erilaisia niistä on tullut kasvattajien valintojen johdosta. Tämä on johtanut siihen, että esim. näyttelylinjan saksanpaimenkoira ei pysty lajinomaiseen työskentelyyn anatomiansa vuoksi.

Nyt varmaan moni ajattelee että no eihän tätä voi soveltaa kissarotuihin, eihän niiden tarvi tehdä mitään muuta kun makoilla sohvalla ja välillä käymässä syömässä. Joo tottahan se on, mutta alunperin kissat ovat olleet vapaana luonnossa kuljeskelevia metsästäjiä ja turkki ja värit ovat olleet sen mukaiset. Kissojen kasvatus on pikkuhiljaa alkanut jakautua kahteen leiriin ainakin omassa rodussani. On näyttelyintoilijat, joille kaikkein tärkeintä on voittaa mahdollisimman monta näyttelyä ja titteliä ja jotka valitsevat kasvatukseen sen tyyppisiä kissoja jota tiedetään tuomareiden valitsevan voittajiksi. Näillä kissoilla on usein hyvin pitkä turkki vaikka rotumääritelmän mukaan rodulla pitäisi olla puolipitkä karva. Myös karvan laatu on ihan liian pehmeää (ks. edellinen kirjoitukseni). Sitten on ne, jotka vaalivat vanhantyyppistä, perinteistä kissaa eivätkä tee jalostuspäätöksiään pelkästään tuomareiden mielen mukaan. Viimeksi mainitut haluavat myös pitää rotua mahdollisimman puhtaana eli kieltää kaikenlaiset rotusekoitukset. Valitettavasti ulkomailla on kasvattajia, jotka haluavat eksoottisia värejä rotuun ja saadakseen näitä heidän on pakko risteyttää rotua toisen rodun kanssa. Tämän seurauksena saadaan kylkijäisenä myös uusia perinnöllisiä sairauksia. Nämä kaksi leiriä ovat nyt jo aika kaukana toisistaan vaikka rotua on jalostettu varsin vähän aikaa verrattuna moneen koirarotuun. Näyttelyvoittajaa ja perinteistä tyyppiä olevaa kissaa ei enää tunnista samaksi roduksi. Ja jos kehitys jatkuu samanlaisena, niin kohta näyttelylinjaisella kissalla on niin huono turkinlaatu, että jos sitä päästäisi luontoon kävelemään se olisi yksi iso takkupesä kun se tulisi takaisin sisälle - puhumattakaan turkin vedenpitävyydestä.

Siitä onkin aikaa kun viimeksi olen tänne blogiin kirjoittanut. Omassa elämässäni on tapahtunut kaikenlaista, jonka takia ei ole ollut aikaa eikä voimia kirjoitella. Nyt kuitenkin ajattelin kirjoittaa vähän koiran- ja kissankasvatuksesta ja tämän kurjemmasta puolesta. Olen itse kasvattanut kissoja pienimuotoisesti nyt vuodesta 2005. Koirakasvatus on toistaiseksi "jäässä" koska minulla on ollut tosi huono onni narttujeni kanssa.

Mikä saa ihmiset ryhtymään kasvattamaan kissoja tai koiria? No tähän on varmaan montakin erilaista vastausta, mutta omalla kohdallani kyse oli aidosta kiinnostuksesta rotuun ja ajatuksena että voisi jotenkin itse vaikuttaa rodun kehittymiseen ja parantamiseen. Tärkeintä mielestäni on muistaa, että kyseessä on aina eläin ja oli laji tai rotu mikä tahansa, pitää aina muistaa että eläimellä on oikeus lajityypilliseen elämään. Tämän takia minä pidän omaa kasvatustani pienimuotoisena ja käytän sijoituskotia hyväkseni pitääkseni omaa laumaani mahdollisimman pienenä. Osa kasvatusta on "valitettavasti" myös erilaisten sääntöjen takia näyttelyihin osallistuminen. Näyttelyt ovat hyviä siinä mielessä, että siinä näkee paljon saman rotuisia kissoja/koiria ja siitä saa jonkinlaisen käsityksen rodun tämänhetkisestä tilanteesta ja kehityksestä - tosin vain mitää tulee ulkomuotoon. Näyttelyissä on paljon huonoja asioita - ne ovat koiralle tai kissalle hyvin stressaavia tilanteita - paljon lajitovereita ahdettu pieneen tilaan, paljon ihmisiä, käsittelyä jne. Alkuvalmistelut ennen näyttelyä eivät myöskään tee hyvää koiralle/kissalle. Useampia rotuja joutuu pesemään, joskus montakin kertaa edellisellä viikolla ennen näyttelyä. Lisäksi päälle föönaus ja kampaus. Joitakin koirarotuja myös trimmataan. Kaikki tämä aiheuttaa eläimelle paljon stressiä eikä ole mitenkään lajityypillistä. Ikuinen peseminen, varsinkin jos on innokas näyttelyssäkävijä, myös vahingoittaa eläimen luonnollista karvanlaatua ja aiheuttaa ihon kuivumista ja ehkäpä allergisia reaktioita pesuaineisiin. Kyseessähän on "kauneuskilpailu", mutta omasta mielestäni tässä ollaan jo menty aika lailla pieleen.

Jos se kissa/koira joka on eniten pesty ja puunattu voittaa, niin mitä se auttaa kasvatusta? Turkkihan ei ole mitenkään ollut luonnollinen kun sitä on arvosteltu, siitä on poistettu oma normaali rasva ja lisätty sähkönpoistoainetta, kiillotusainetta ym. myrkkyjä. Voiko tästä vetää jotain johtopäätöksiä ajatellen kasvatusta? Minusta ei voi. Kissa pitäisi nähdä ihan normaalissa luontaisessa turkissaan, ilman mitään kemikaaleja. Kissanrotu jota itse kasvatan kuuluu ns. luonnonrotuihin ja päällysturkin pitäisi olla vettähylkivä ja hieman karheantuntuinen. Nykyään toki löytyy kaupasta myös tällaiselle turkille kehitettyjä pesuaineita, mutta osa luonnollisuudesta kyllä katoaa näitä käytettäessä. Hyvin usein juuri ne kissat voittavat näyttelyssä, jotka ovat viimeisen päälle pestyjä ja joiden turkki on kaikkea muuta kuin luonnollinen. Ja näitä kissoja hyvin moni kasvattaja haluaa juuri näiden voittojen takia käyttää omassa jalostuksessaan.

Kissanäyttelyissä on tämän lisäksin minusta toinen suuri ongelma. Verrattuna koiranäyttelyihin kissojen liikkeitä ei katsota. Tämä taas voi johtaa, ja on johtanutkin, että näyttelyissä pärjää jopa ns. kutsuttu "jäniskissa" (selkärangan nikamissa epämuodostumia, joiden takia kissa liikkuu kuten jänis). Ja tätä taas jotkut haluavat menestyksen takia käyttää jalostukseen.

Kuten jo edellä sanoin koko näyttelytouhu on hyvin luonnoton tilanne eläimelle ja  itse asiassa melkeinpä eläinrääkkäystä. Eläinsuojelulain 3 §:n mukaan eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet. Haluaisinkin esittää kaikille kasvattajille kysymyksen: aiheutetaanko eläimelle tarpeetonta kärsimystä kun sitä viedään näyttelyyn? Tämä on toistaiseksi vain teoreettinen ja moraalinen kysymys koska lainsäädännöllisesti ei ole puututtu kissa- tai koiranäyttelyihin mutta mielestäni tätä kannattaisi jokaisen kuitenkin omassa mielessään pohtia. 

Nyt kun mietitään vielä mitä näyttelyissä oikeastaan saavutetaan? Mitä tietoa kasvattaja saa käymällä ja viemällä omia eläimiään näyttelyyn joka auttaisi suunnittelemaan omaa kasvatustaan parempaan suuntaan? Mielestäni ei juuri mitään oleellista. Toki siellä saa uusia tuttavuuksia ja tutustuu muiden kasvattajien kissoihin yms. mutta tutkimalla pelkästään tuloksia ja voittajakissoja ei kyllä saa mitään eväitä omaan kasvatukseen. Lisäksi tänä päivänä kissanäyttelyt ovat enemmänkin suuri show. Tuomareita kutsuu ihmiset, jotka itse ovat kasvattajia ja nämä pääsevät myös valitsemaan mitkä tuomarit juuri heidän kissojaan arvostelee tai ylipäätään kutsutaan näyttelyyn. Lisäksi pieni osa FIFe-tuomareista käyttäytyvät hyvin kyseenalaisesti kaveeraamalla jonkun/joidenkin kasvattajien kanssa avoimesti sekä näyttelyissä että vapaa-aikananaan ja sosiaalisessa mediassa. Jotkut jopa käyttävät näyttelyissä jonkun kasvattajan teettämiä puseroita, joissa mainostetaan tämän kasvattajan omistamaa kissaa! Ja kaikki tämä ilman että kattojärjestö tai kansallinen kissajärjestö reagoisi asiaan mitenkään. Myös sellaista on tapahtunut, että kun kissa on viety tuomaripöydälle arvostelua varten, niin tuomari on kaivanut papereistaan valmiiksi täytetyn arvostelulomakkeen (!) eikä vaivautunut juuri vilkaisemaankaan pöydällä olevaa kissaa... Tai mitä sanotte siitä, että kun pöydällä on arvosteltavana kissa, niin tuomari sanoo yleisössä seisovalle henkilölle että "mikset tuonut omaa kissaa näyttelyyn, se olisi ollut tuomarin paras tänään".... Sanoisin että luotettavuus "pikkuisen" kärsii tällaisesta toiminnasta ja toivoisin, että yhä useampi kasvattaja esittäisi vastalauseitaan jos tällaista sattuu omalle kohdalleen! Ja ainahan voin näyttää mieltään myös boikotoimalla näyttelyjä.

Tällä kirjoituksella haluan saada kaikki kasvattajat ja myös muut näyttelyissä käyvät koira- ja kissaihmiset miettimään asioita ja tekemään omia johtopäätöksiään. Kolikolla on aina kaksi puolta!

 

Nyt se sitten nähtiin - nyky-yhteiskunta on niin haavoittuvainen! Islannin tulivuorenpurkaus on laamannuttanut miltei koko maailman, ihmiset ovat paniikissa kun eivät pääse kotiin, rahat loppuu, ei ole ruokaa eikä majoitusta. Sanonpa vaan että siitäs saitte! Ja nyt tarkoitan koko yhteiskuntaa. Ihminen on tosi pieni luonnonvoimien edessä! Lehdet ja tv-lähetykset näyttävät kuvia tyhjistä lentokentistä ja haastattelevat ihmisiä, jotka ovat joko jumissa jossain kaukana kotoa tai sitten ovat ostaneet tonnin auton ja ajaneet läpi Euroopan päästäkseen kotiin. Mutta, mutta mikä tässä nyt oikeastaan mättää? No se, että juuri kukaan ei ole haastatellut Islannissa asuvia ihmisiä ja heidän hätänsä on kokonaan unohdettu. Puhumattakaan kaikista eläimistä, joilla ei ole ruokaa kun kaikki on tuhkan peitossa. Vasabladetissa oli pienenpieni artikkeli asiasta ja siinäkin painopiste oli ihmisten taloudellisessa ahdingossa, kun joutuvat hätäteurastamaan eläimiään. Islannissa on yksi maailman vanhimmista hevosroduista, nimittäin islanninhevonen. Onko kukaan miettinyt miten pelastaa tämä ihana hevosrotu? Rotua on jalostettu lähes tuhat vuotta Islannissa ja rotu on pidetty puhtaana muun muassa kieltämällä tuomasta Islantiin hevosia. Hevonen joka on kerran viety pois Islannista ei enää pääse takaisin maahan. Tämä on varmaankin hyvä kielto, kun halutaan pitää rotu mahdollisimman puhtaana, mutta tässä tilanteessa olisi ehkä parempi viedä hevoset väliaikaisesti johonkin muualle kunnes tuhka katoaa. Toivon että joku taho (eläinsuojeluyhdistykset?)  tarttuisi tähän asiaan ja yrittäisi auttaa ihmisiä ja eläimiä paikan päällä. Mutta onhan se nyt tietysti tärkeämpää kertoa montako miljoona lentoyhtiöt menettävät joka vuorokausi kun eivät pääse lentämään! Yksi hyvä puoli tässäkin katastroofissa on - lentokiellon aikana päästöt vähenevät!

Tänään Vasabladetissa kerrottiin naisesta, joka on ripotellut leivänpaloja, joiden sisällä on ollut purukumia pitkin pyöräteitä tarkoituksenaan myrkyttää eläimiä. Poliisi tutkii asiaa eläinsuojelurikoksena. Onneksi asiasta ilmoittaneella henkilöllä on myös kuva naisesta! Ei voi taas kun ihmetellä mitä ihmettä ihmisiä vaivaa? Eikö tähän maailmaan tosiaankaan mahdu sekä ihmiset että eläimet? Mikä yksinoikeus ihmisillä on elää täällä maapallolla? Jos joku täältä pitäisi karkottaa niin juuri ihminen olisi se joka ensimmäisenä saisi lähtöpassit. Ihminen saastuttaa maapalloa ja tappaa eläimiä sukupuuttoon ja niin kuin tämä ei riittäisi niin myös toisia ihmisiä tapetaan ympäri maailmaa tavalla tai toisella. Minä tosiaan häpeän homo sapiens sapiens lajin puolesta!

No niin taas se on alkanut. Nimittäin tämä jokakeväinen koirankakkakeskustelu. Kaupungilla kulkiessani viime viikolla en voinut itsekään olla huomaamatta, että niitä jätöksiä oli aika paljon ja ihan keskellä jalkakäytävää. Itse kahden koiran omistajana en voi kuin ihmetellä miten on niin vaikeaa kerätä kakat pussiin! Eihän kukaan voi olla sitä mieltä että on kivaa kävellä siksakkia kun yrittää vältellä astumasta näihin pommeihin. Ei myöskään ole kovin kivaa huomata, kun tulee kotiin ja riisuu kengät että huh, huh mikä löyhkä - ja ei kun pesemään kenkiä ja parhaassa (pahimmassa) tapauksessa myös eteisen matto.

Kunnat/kaupungit voisivat myös edesauttaa tämän ongelman poistumista lisäämällä reilusti roska-astioita. Olen asunut usealla paikkakunnalla ja jokaisessa on ollut sama ongelma - saa kävellä kilometrikaupalla kakkapussi kädessä ennen kuin löytää roskiksen. Roskisten puuttuminen ei kuitenkaan oikeuta koiranulkoiluttajia jättämään jätökset keräämättä mutta asia on kyllä tehty turhan vaikeaksi.

Koiran kakat ei ole ainoa varma kevään merkki. Lumen sulaessa esiin tulee mitä ihmeellisimpiä asioita joita ajattelemattomat ihmiset ovat heittäneet talven aikana. En voi ymmärtää tätä nykypäivän menoa, ihmiset ovat laiskoja ja itsekkäitä. Roskia ei jakseta viedä kotiin asti tai edes seuraavaan roska-astiaan vaan ne on pakko heittää kadulle. Koiranomistajana minua ottaa erityisen paljon päähän lasinsirut! Mikä ihme vimma ihmisillä on heittää pullot katuun ja jättää sirpaleet makaamaan niin että seuraava(t) koirat jotka siitä tulevat saavat varoa tassujaan. Ja onhan nämä sirpaleet vaaraksi myös pikkulapsille, jotka voivat kaatua ja satuttaa kätensä lasiin tai ehkä jopa ottaa niitä mielenkiinnosta käsiinsä ja ehkä jopa pistää suuhunsa.

Haastan tällä kirjoituksellani kaikkia koiranomistajia mukaan siistimmän asuinympäristön puolesta. Näytetään hyvää esimerkkiä muille ihmisille ja hoidetaan lemmikkiemme jätökset siististi pois kaduilta. Samalla kun siinä korjataan oman koiran jätökset niin vieressä olevaa roskaakin voi nostaa ja heittää roska-astiaan. Ei luulisi olevan raskasta ja näin ehkä saataisiin Suomi roskattomaksi ennen kesän tuloa!