Suomessa on muutama suurpeto: susi, karhu, ahma ja ilves. Näistä pedoista susi on varmaankin se, joka nostattaa eniten ihmisten tunteita pintaan. Suomen susikanta on viime vuoden aikana pienentynyt, vuoteen 2007 asti susikanta kasvoi, mutta nyt pesinnät ovat vähentyneet: 2007 oli 21 ja 2009 vain 14. Nykyään susia on arvioltaan noin 150–160. Syy tähän kannan pienentymiseen on Luonto-Liiton mukaan salakaato. Nyt ulkomaillakin ollaan huolissaan Suomen susikannasta. PETA UK (People for the Ethical Treatment of Animals) vetoaa Suomeen, jotta Suomen susikanta ei pienentyisi entisestään.

Ihmiset ovat aina pelänneet susia ja moni lastensatukin kertoo susista vaarallisena petona. Kuitenkin susi on hyvin harvoin ahdistanut tai hyökännyt ihmisen kimppuun. Tiedossa ei ole että susi olisi hyökännyt ihmisen kimppuun Suomessa 1800 luvun jälkeen. Usein kyseessä onkin ollut susi-koirasekoitus tai villiintynyt koira silloin kun kotieläimiä on raadeltu. Normaalisti susi karttaa ihmistä ja pitää olla aika onnekas että sattuu sutta näkemään luonnossa liikkuessaan. En vähättele ihmisten pelkoa sutta kohtaan, onhan susi suurpeto, mutta sanoisin että pelko on tunneperäisempää kuin järkiperäistä. Lisäksi pidän aika erikoisena sitä, että moni suomalainen on valmis vaatimaan kovaan ääneen että esim. Afrikan suurpedot on suojeltava, mutta ei ole valmis tekemään samaa omassa kotimaassaan! Mielestäni Suomen kokoiseen maahan mahtuisi kyllä isompikin susikiintiö. Ihmiset eivät vain nykyaikana osaa elää luonnon keskellä ja antaa eläimillekin tarvittava asuintila. Mallia voisi ottaa myös Etelä-Euroopasta, jossa osataan elää suden kanssa. Siellä käytetään lampaiden laiduntamisessa apuna suuria laumanvartijakoiria, jotka suojelevat lampaita pedoilta. Eiköhän anneta kaikkien kukkien kukkia ja osoiteta kunnioitusta myös villieläimille, joilla on yhtälailla oikeus olla olemassa ja elää lajityypillistä elämää!