Otsikko vaikuttaa varmaankin monelle kissaihmiselle hyvin erikoiselta, mutta siihen löytyy selitys koirakasvatuksesta. On monta koirarotua jotka nykyään on jakautunut kahteen eri linjaan: näyttely- ja käyttölinjoihin. Hyvä esimerkki on labradorinnoutaja ja saksanpaimenkoira. Jos laitetaan yksi näyttelylinjan saksanpaimenkoira seisomaan käyttölinjaisen viereen niin voisi kuvitella, että kyseessä on kaksi eri rotua. Niin erilaisia niistä on tullut kasvattajien valintojen johdosta. Tämä on johtanut siihen, että esim. näyttelylinjan saksanpaimenkoira ei pysty lajinomaiseen työskentelyyn anatomiansa vuoksi.

Nyt varmaan moni ajattelee että no eihän tätä voi soveltaa kissarotuihin, eihän niiden tarvi tehdä mitään muuta kun makoilla sohvalla ja välillä käymässä syömässä. Joo tottahan se on, mutta alunperin kissat ovat olleet vapaana luonnossa kuljeskelevia metsästäjiä ja turkki ja värit ovat olleet sen mukaiset. Kissojen kasvatus on pikkuhiljaa alkanut jakautua kahteen leiriin ainakin omassa rodussani. On näyttelyintoilijat, joille kaikkein tärkeintä on voittaa mahdollisimman monta näyttelyä ja titteliä ja jotka valitsevat kasvatukseen sen tyyppisiä kissoja jota tiedetään tuomareiden valitsevan voittajiksi. Näillä kissoilla on usein hyvin pitkä turkki vaikka rotumääritelmän mukaan rodulla pitäisi olla puolipitkä karva. Myös karvan laatu on ihan liian pehmeää (ks. edellinen kirjoitukseni). Sitten on ne, jotka vaalivat vanhantyyppistä, perinteistä kissaa eivätkä tee jalostuspäätöksiään pelkästään tuomareiden mielen mukaan. Viimeksi mainitut haluavat myös pitää rotua mahdollisimman puhtaana eli kieltää kaikenlaiset rotusekoitukset. Valitettavasti ulkomailla on kasvattajia, jotka haluavat eksoottisia värejä rotuun ja saadakseen näitä heidän on pakko risteyttää rotua toisen rodun kanssa. Tämän seurauksena saadaan kylkijäisenä myös uusia perinnöllisiä sairauksia. Nämä kaksi leiriä ovat nyt jo aika kaukana toisistaan vaikka rotua on jalostettu varsin vähän aikaa verrattuna moneen koirarotuun. Näyttelyvoittajaa ja perinteistä tyyppiä olevaa kissaa ei enää tunnista samaksi roduksi. Ja jos kehitys jatkuu samanlaisena, niin kohta näyttelylinjaisella kissalla on niin huono turkinlaatu, että jos sitä päästäisi luontoon kävelemään se olisi yksi iso takkupesä kun se tulisi takaisin sisälle - puhumattakaan turkin vedenpitävyydestä.